Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu

Keski-Suomen liitto ja Keski-Suomen hyvinvointialue kutsuivat toissa viikolla koolle kuntien, hyvinvointialueen ja maakunnan liiton luottamushenkilöt ja johdon yhteiseen Sydämellä- seminaariin syventämään vuoropuhelua ja luomaan ratkaisuja keskisuomalaisten hyväksi. Vain päiviä aiemmin oli julkistettu uusi palveluverkkoesitys, joten sydämelläni oli paljon astuessani kokoussaliin. Painolastia tuntui olevan muillakin maakunnan reuna-alueiden edustajilla, joilta esitys uhkaa toteutuessaan viedä sotepalveluita.

Tuo liki 200 henkilön kohtaaminen toimi samalla lakisääteisenä hyvinvointialueen ja kuntien yhteistyö- ja yhdyspintaneuvottelujen starttitilaisuutena. Parempi ilmeisesti myöhään, kuin ei milloinkaan? Jos yhteistyöhalua olisi ollut aiemmin ja ratkaisuja olisi pohdittu yhdessä kuntien kanssa, olisi palveluverkkoesitys toisenlainen.

On surullista, että palveluverkko ykkösestä ei opittu mitään. Ei edes sitä maantieteellistä tosiasiaa, että Joutsasta on yhtä pitkä matka Jyväskylään, kuin Jyväskylästä Joutsaan. Eikä sitä, että miljoonien alijäämästä kärsivän hyvinvointialueen kannattaisi mieluummin sijoittaa toiminnat toimiviin ja terveisiin tiloihin vanhojen ja saneerattavien sijaan. 

Arviointimenettelyssä olevan hyvinvointialueen ei kannattaisi ottaa itselleen investointipaineita eikä lisävelkaa. Puhumattakaan palveluiden keskittämisestä ja alueellisesta eriytymisestä, johon esitys väistämättä johtaa. On syytä kysyä, onko maakunnan reuna-alueilla ja niiden ihmisillä mitään arvoa?

Kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyö tuntuu kaukaiselta mahdollisuudelta. Se on ollut sitä viimeisen vuoden, kun olemme yrittäneet saada varmistusta hyvinvointialueen tilatarpeista, jotta pääsisimme tekemään omia ratkaisujamme – ainakin varhaiskasvatuksen ja kunnanviraston tilojen sekä keskusta-alueen kehittämisen - kanssa. Pysähtyneisyydellä on ollut heijastevaikutuksensa muun muassa grilliyrittäjään ja seurakuntaan.

Hyvinvointialueella on keskeinen rooli maakunnan ja alueiden elinvoiman turvaamisessa. Sen toiminta vaikuttaa suoraan palvelujen saatavuuteen, alueelliseen tasa-arvoon ja paikalliseen kehitykseen. 1,5 miljardin euron vuotuisella budjetilla tekee paljon alueellisen elinvoiman edistämiseksi, jos vain on tahtoa. Ja kun sitä ei ole, pitää ruokakin tuoda pakastettuna aina Vantaalta asti. Tämä on suoraan pois alueemme työpaikoista, elinvoimasta ja asukkaidemme hyvinvoinnista.

Jotta hyvinvointialueemme voisi paremmin tukea alueiden elinvoimaa, tarvitaan selkeämpää strategista johtamista, vahvempaa yhteistyötä kuntien kanssa sekä maaseutualueiden erityistarpeiden huomioimista päätöksenteossa. Nyt nämä loistavat poissaolollaan palveluverkkoesityksestä.

Se, että johtoa vaihdetaan, auttaa vähän. Poliittinen tahto auttaa paljon.

Toimivat sotepalvelut ovat Joutsan seudulle sekä elin- että pitovoimakysymys. Sitoutuneet sotetyöntekijät luovat hyvinvointia oman perheensä lisäksi koko seutukunnalle. Myös inhimillinen näkökulma on tärkeää päätöksenteossa: Hoitotyö on jo itsessään niin vaativaa, että palautumiseen tarvittavaa vapaa-aikaa ei kannattaisi enää kuormittaa pitkillä työmatkoilla.

Politiikassa on usein niin, että asiat eivät muutu, jos kukaan ei suutu. Onneksi me joutsalaiset olemme nyt äkäpäissämme, koska sakuko-osasto, kuvantaminen ja laboratoriopalvelut ovat meille täällä 80 km päässä ilman toimivaa joukkoliikennettä asuville tärkeitä. Sen huomasi viime viikolla järjestetyssä hyvinvointialueen kuulemistilaisuudessa koululla. Toivottavasti yhteinen viestimme kantaa päätöksentekoon asti.

Hyvinvointialueen päättäjiä on peloteltu hyvinvointialueen arviointimenettelyllä ja jopa pakkoliitoksella toiseen hyvinvointialueeseen, jos palveluverkkoa ei nyt karsita rankalla kädellä. Pelottelijat ovat unohtaneet keskeisimmän: Politiikassa on aina vaihtoehtoja.

Joutsalaisten näkökulmasta liitospelottelut Pirkanmaahan tai Pohjois-Savoon ovat jo syntyessään kuin rampa ankka. Meiltä on vain 20 km matka Päijät- Hämeen ja 40 km matka Etelä-Savon hyvinvointialueen sotepalveluiden äärelle. Vastaavanlainen tilanne on maakuntamme muilla reuna-alueilla kuten Keuruulla ja Pihtiputaalla. Maantieteelliset faktat on hyvä muistaa, jos palveluitamme aiotaan siirtää 80 km päähän tai jopa kauemmas.

Maakuntamme eheys on sen elinvoiman edellytys. Jos reuna-alueet menettävät palvelunsa, koko alue menettää vetovoimansa. Palveluverkkopäätöksessä on kyse koko maakunnan ihmisten tasavertaisesta oikeudesta sotepalveluihin, alueiden elinvoimasta ja Keski-Suomen maakunnan pitämisestä yhtenäisenä.

/Kirjoitus on julkaistu Päättäjän kynästä -palstalla Joutsan seudussa 5.11.2025.)